19 Nov 2016

POHDINTOJA AIKUISUUDESTA

Tekstin inspiraationa toimii taannoinen junamatka Helsingistä-Tampereelle isänpäivän viettoon. Perheen kanssa tekeminen ja hengailu on näin iän myötä (what does that even mean) ja sisarusten vanhetessa (minä en koskaan) ihan tosi kivaa ja mulla on maailman hauskin perhe sekä iskä tietysti.

raitamesta_pieni
Laitan tähän pätkiä mun tekstistä, jonka kirjoittelin inspiraatio puuskassa junamatkalla puhelimen muistiin. Tekstissä pohdin vähän omia fiiliksiä aikuisuudesta, aikuistumisesta ja yhteiskunnan asettamista rajoitteista ja kaavoista joita meille toitotetaan, tarkoituksella tai ei. Teksti ei ole kenellekään henkilökohtaisesti osoitettu, eikä sen sisältö puutu siihen mikä on väärin ja mikä oikein. Sellaista ei mun mielestä ole. Kenenkään omilla valinnoilla ja haaveilla ei pitäisi olla merkitystä toisen elämässä. Silti niitä mielensäpahoittajia on maailma ja some pullollaan. Valitettavasti.

Suosittelen hyödyntämään puhelimen muistiinpano osioita, oli se sitten inspiraatio uudesta business ideasta, kivasta asukokonaisuudesta, kuvaus spotista tai vaikka mieltä painavista asioista, joita ei ehkä heti pysty ääneen sanomaan.

raitamesta_1_pieni
Sitten kun olen aikuinen..

Istun junassa, katselen kaunista lumista maisemaa ikkunasta ja kaukaa kajahtaa konduktöörin ääni: matkaliput olkaa hyvä. Kaivan lippuni puhelimesta tuijottaen QR-koodin yläpuolelle isolla kirjoitettua tekstiä: aikuinen. Tuli mieleen että tätäkö se nyt on, että nytkö ollaan aikuisia? Jos se on tätä, hyvä niin. Mieleeni juolahtaa yhtäkkiä ne kaikki velvollisuudet ja ahdistuneisuus, jota aikuisuudesta toitotetaan. Tiedätte varmaan ne tavalliset lauseet, joita saat kuulla sinua hieman vanhemmilta ihmisiltä. Enkä varmaan ole ainoa joka tätä on kuullut.

"Odota vaan Pirjoliisa, kyllä se maha vielä sinullekin tulee. Kyllä tämä vielä itkuksi muuttuu. Sitten kun sinullakin on vinopino laskuja ja 100k asuntolaina. Kamalia lapsia, ryppyjä, velkavankeutta, kurjaa elämää ja huonoa parisuhdetta". 

raitamesta_5_pieni
Luen Marian Keysin humoristisia tarinoita kirjailija elämästä. Elämä siinä vaikuttaa ihan tavalliselta, mutta ei muottiin puristetulta perhe-elämä keskeiseltä asuntolainaan hukkuvalta, nykytilastoissa köyhän ihmisen epäonnelta.
Välillä tuntuu kuin ihmisiltä puuttuisi oman edun ja ajattelun taito, rentous koko hommasta. Kilpaillaan naapurin kanssa kummalla on hienompi auto ja varsinkin maksetaan se viiskymppiä ettei toinen saa satasta. Aina tähdätään vaan parempaan ja pitääkin. Parempaan oman itsensä kanssa, ei naapurin, kanssaeläjän, ystävän tai tuntemattoman ohikulkijan.
Mä en ole tuomitsemaan ketään, mutta silti ajoittain tuntuu että turhan moni siintää kiikarit silmillä siihen samaan muottiin. Ei osata ajatella mitä minä haluan, mikä on minulle parasta ja mikä tekee minut onnelliseksi.
Tulevaisuudessa nähdään maisteri koulutus, mies, lapsi, kihlat, asuntolaina, pankinomistama ylihinnoiteltu asunto pääkaupunkiseudulta tai pienemmistä lähikunnista ja vakityö. Siinäpä se sitten oli. Kolme kautta kuus saavutettu, ollaan jo puolessa välissä, jes. Mitä tämän jälkeen tapahtuu? Kiinnostaa vaan. Siinä sitä ollaan ja heitetään vitsiä oravan pyörästä sekä rohkaistaan nuoria edellä mainituin lausein. Tähän on tähdättävä, tätä se nyt vaan on.

raitamesta_9_pieni
Jo pelkkä ajatus tällaisesta kaavasta saa mut vähän ahdistumaan, mutta onnekseni mun ei tarvitse siitä ahdistua sen enempää, vaan voin elää ja tehdä just niinkuin itestä parhaalta tuntuu. Niin karulta kun se kuulostaa, me ollaan täällä vaan hetki ja sen jälkeen kuollaan pois. Haluanko mä elää yhteiskunnan määrittämässä kaavassa, tuskin.
En pysty sanomaan ettenkö ehkä joskus haluaisi lapsia, ikiomaa kotia tai mennä naimisiin, mutta en nyt. En osaa vastata, eikä mun onneks tarvitsekaan. Ei kukaan voi ennustaa mitä viiden vuoden päästä tapahtuu, vain haaveilla saattaa.

raitamesta_11_pieni
Välillä korvaan särähtää tuskaiset lauseet: mun täytyy tehdä sitä, täytyy tehdä tätä, pitäisi mennä sinne ja pitäisi mennä tänne, mutta ei huvita. Ei kaikki ole aina kivaa, mutta silti olisi hyvä välillä miettiä, että pitääkö oikeasti? Ei pidä, ei ole pakko jos ei huvita. Välillä voit elää pyykkivuoren, rästiin jääneiden kouluhommien tai vain muutaman tunnin yöunien kanssa, ei tollasista asioista kannata ahdistua. Tekee ne sitten vaikka paremmalla ajalla, jos esim. huomenna huvittais edes pikkasen enemmän. Tai sitten voi vaan vaihtaa ne kaukosäätimestä loppuneet patterit, niin eipähän ainakaan vituta joka kerta kun yrität epätoivoisesti katsoa telkkarista tulevaa hömppä sarjaa. Voit lähteä kavereiden kanssa yhille keskellä viikkoa ja nukkua sitten seuraavana yönä vähän paremmin. Tai jos ei huvita, voit rauhassa käpertyä peiton alle ja kattoa Netflixistä lemppari sarjoja ilman huonoa omaa tuntoa.

raitamesta_7_pieni
Elämä on ollut huomattavasti kevyempää ja mukavampaa sen jälkeen, kun joskus havahduin siihen, että mä voin tehdä just niinkun lystää eikä mun täydy elä kaavassa tai luoda itselleni paineita omista tekemisistä ja tekemättä jääneistä asioista.

Mä pidän edelleen itteäni tosi nuorena ja käytän lausetta: sitten kun mä olen aikuinen. Mutta mitäpä jos tää on nyt sitä aikuisen elämää, the best!

raitamesta_12_pieni
Jos joku jaksoi lukea näin pitkälle, niin loppuun vielä viisi asiaa mitä mun unelmien aikuisuuteen kuuluu:

- Työ josta nautin niin täysiä, että se ei tunnu enää työltä (ehkä oma yritys).
Oon todennut omalla kohdalla moneen otteeseen, että niin sanottu leipätyö, työajat, tiukat lounastauot ja lain määrittämät vuosilomat ei oo tehty mua varten. Vaikka pidänkin nykyisestä työstäni. Joskus jos en enää pidä, voin lähteä hyvillä mielin pois ja miettiä mitä sitä seuraavaksi tekisi.
- Oma piha jossa on kasvimaa ja paljon kukkia.
- Paljon nähtävää ja koettavaa kamera kaulassa.
- Ystävät, perhe ja rakkaus, näiden asioiden ympäröimänä voi aina olla onnellinen ja nauraa huonoille vitseille.
- Joku kiva lemmikki, ainakin koira.

Onko teillä jotain haaveita joita haluatte "sitten aikuisena" toteuttaa? Vai elättekö tässä hetkessä ja teette just niinkun lystää? Se tekee mut ainakin tosi onnelliseks!

Ida

4 comments:

  1. Mää haluun koiria, asua pohjois Köpiksessä ja matkustaa just sillon ku huvittaa

    -yes, this is me

    ReplyDelete
  2. Joo siis aivan asia tekstiä, ihan samassa veneessä ollaan ja onneksi löytyy näitä samanhenkisiä ihmisia tätä nykyä! Vasta viimeaikoina on oikeesti ymmärtäny että munhan elämä tää on ja kunhan teen mistä tykkään niin ei mun tarvii selitellä itteeni kenellekkään. Kuten sanoitki niin ihan tosissaan tuntuu niin paljon kevyemmältä ku tajuu ettei tarvii muotoutuu siihen yhteiskunnan asettamaan muottiin, halleluuja saatana

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa kun tää teksti on saanut niin positiivisen vastaanoton ja kiva huomata, että muutki on kelaillu tätä asiaa. Ihan turhaan luonu joskus itelleen paineita asioista, mistä ei todellakaan tarvis :-). Kiitos kommentista ja kivaa päivää sulle!

      Delete

Canon eos 5d mark II,
28-135mm & 50mm 1.4

Nikon 1 j2,
10-30 mm