19 Sep 2016

22

Täytän tänään 22 vuotta. Synttärit ja syksy tuo mulle aina uuden startin, ihan kuin vuosi vaihtuisi. Kun vuosi oikeasti vaihtuu, ei se merkitse yhtä paljon mulle kuin syksyn tuleminen. Aika ihan uusille jutuille.

21-vuotiaan Tuulin vuosi oli melkoinen hullun mylläkkä. Päivä ennen synttäreitä viime vuonna muutettiin Idan kanssa Helsinkiin asumaan. Helsingissä tuli aikaa vietettyä reilu kuukausi työttömänä sormia pyöritellen, käyden kaikennäköisissä maanantai Open Mic illoissa sekä kitaraa partsilla soitellen. Muiden ollessa töissä vietettiin Idan kanssa aikaa käymällä aamusta skeittaamassa ja maailman menoa ihmettelemässä.

Tuulijajankku_1
21-vuotiaana hain uudestaan kouluun Kööpenhaminaan. Kerkesin olla Helsingissä puolisen vuotta, kun taas oli pakattava kamat ja lähdettävä eteenpäin. Järjestin kavereilleni angst-läksiäismenojen sijasta Kalsari Olympialaiset viimeisenä viikonloppuna. Vaikka on tullut monta kertaa jo lähdettyä surullisissa merkeissä minne ikinä, tällä kertaa moikka sanominen tuntui pahemmalta kuin koskaan. Tuntui ehkä vihdoin siltä, että tämä on nyt vähän pidempiaikainen suunnitelma. Päästyäni Köpikseen, tajusin kuitenkin sen taas miksi tää on sen arvoista. Tasan vuoden jälkeen, kun olin lähtenyt Köpiksestä ollessani täällä töissä, tulin takaisin. Asuin kuukauden matkalaukusta käsin, aloitin koulun, muutin omaan ensimmäiseen Köpis kotiini ja aloitin melkeimpä vahingossa uuden työn.
Kööpenhaminassa mun elämä on tosi hyvää. Mulla on täällä myös ihanat kaverit ja kodilta tuntuva koti. Edelleen silti sanon myös vanhempien kotia kodiksi ja jopa Idan ja mun kämppää kodiksi. Mutta täytyykö sitä olla vain yksi?

Tuulijajankku_2
21-vuotiaana oon ymmärtänyt vähän enemmän taas elämästä ja siitä mitä halua myöhemmin tehdä. Oon löytänyt itselleni uusia harrastuksia, oppinut paljon ja saanut vihdoin jonkun tason mielenrauhan. Tajunnut, että mun ei tarvitse tykätä kaikista ja kaikesta, ei tarvitse olla mitään muuta, kun on, oppinut sanomaan ei ilman että siitä jää nihkeä olo itselle. Oppinut sanomaan kaiken mielenpäällä olevan ja myös sitä kautta joutunut pieniin selkkauksiin. Mitäpä toisaalta on elämä ilman niitä.

21-vuotiaana oon lentänyt ees taas enemmän kuin aikaisemmin ja kyllästynyt täysin lentokenttä rutiiniin. Tehnyt tosi paljon efforttia sen eteen, että vaikka asun muualla, oon silti tekemisissä mun parhaiden kavereiden kanssa. Oon nähnyt enemmän keikkoja kuin koskaan ja parhaita on ollut Matt Corby, Mumford & Sons, Beyonce, M83, Tame Impala ja Schoolboy Q. Hillunut Kööpenhaminan ja Helsingin yössä hörppimässä viiniä kavereiden kanssa, hölmöilemässä omia juttujamme ja ilahduttanut Snapchatissä aamuisin parhaita kavereitani. Tänä vuonna vaihdoin punkusta valkoviiniin ja likasin eräätkin vaaleat kengät kerta toisensa jälkeen baarin tanssilattialla.

Tuulijajankku_3
21-vuotiaana oon ihastunut, rakastanut, inhonnut ja ollut super kriittinen ihmisistä elämässäni. Pettynyt ja ahdistunut monista asioista, asennoitunut jopa kohtuuttoman jyrkästi ja ilmaissu sen myös ääneen. Pitänyt terapiasessioita Idan kanssa puhuen satoja tunteja FaceTimessä ja kärsinyt fomo-fiiliksiä Suomen menoista.

Mun vuosi 21-vuotiaana oli yksi parhaimmista ja suuntaa näyttävimmistä tähän mennessä. Innolla odotan mitä tapahtuu ensi vuoden aikana, mutta mitään en aio suunnitella etukäteen niin kuin en aikaisemminkaan. Tähän päivään asti on ollut aika ”wing it” meininki ja ainakin se on toiminut. Olen just sielä missä mun pitääkin ja missä mun on hyvä olla.

22-vuotiaana Tuuli aikoo: puhua paremmin ja rohkeammin tanskaa, muuttaa uuteen kämppään toivottavasti kavereiden kanssa, matkustaa paljon ja uusiin kohteisiin, keskittyä kouluun ja olla just se paras oma itsensä.

-Tuuli

2 comments:

Canon eos 5d mark II,
28-135mm & 50mm 1.4

Nikon 1 j2,
10-30 mm